keskiviikko 18. helmikuuta 2015

UUSIA RUOKAKOKEMUKSIA

Iltapalalla. Ruoka maittaa kaksi kertaa päivässä. Aamulla ja illalla. Nyt maistellaan uusia makuja, koska edellisessä ruuassa laatu laski. Lisäksi Nellin silmien vuotaminen on koko ajan lisääntynyt. Se on tähän asti mennyt sen piikkiin, että pikku koira on matala ja silmiin pölyää jne... Oiskohan vika kuitenkin ruuassa. Nähtäväksi jää.

Ruuat on Mustin ja mirrin myyjän mukaan todella erityyppisiä kuin edellinen ruoka ja hän ehdotti erittäin hidasta vaihtoa.

Nelli aloittanut nyt maisteleen Canacanin ruokia. Silmien vuodon vuoksi kokeillaan nyt täysin viljatonta. Vaihto on sujunut toistaiseksi hyvin. Ihan muutama nappula on laitettu vanhan ruuan sekaan. Maha on meinannut olla ennemminkin kovalla ja sen vuoksi auringonkukkaöljyä on laitettu liukasteeksi.

Utulle kokeillaan hiukan huokeampaa ruokaa. 
Pure Naturalia. Vaihdossa ei ole ollut toistaiseksi ongelmia. Molemmat ruuat valittiin siksi koska ne sisälsivät "oikeita raaka-aineita" eikä vain kanan höyhentä ja nokkaa sekä teollisesti tuotettuja hivenaineita ja vitamiineja.

Nappulan tuoksu on voimakkaampi ja koirat tahtoisivat syödä vain uudet nappulat. Maku on siis molemmissa ruuissa ollut mieluinen koirille. Saimme myös kaupan päälle testiin pienen pussin Canacanin lohinappulaa. Oon päivittäin antanut molemmille palkkioksi sitä muutaman napin ja sekin maistuu. Voi olla että alamme vuorotella kana- ja kalanappien kanssa.   


 Myös leikki maittaa ja sama lelu innostaa aina. 

Nellin taktiikka on sama kuin härkäkoiran. Leluun purraan kiinni voimalla ja ote ei heltiä vaikka ilmaan nostettas. Lopulta paino siirretään maton rajaan ja siinä sitä ollaan. 

Utu taas kieputtaa narua kuonon ympärille ja yrittää harhautuksin saada Nelliä jättämään lelun. Esimerkiksi säntää yhtäkkiä ovelle niin kuin joku vieras ois tullut.


Mää voisin vähän vähentää suolia, jos tuo jästipää päästäs es hetkeksi irti. Oon kyllä vähän riuhtonu ja kiskonu, mut kiinni on ja pysyy. Kadehdittava ote ja vahva katse.

Hei Nelli! Smile! Emäntä kuvaa.

Ei menny läpi. Siis narun kimppuun.

Jos tämä toimis...

No pidä sää sitten kiinni. Mut mää voisin kuitenkin vähän vanua kaivella.

Pittää vähän pyörähellä, että Utu jaksaa olla kiinnostunut samasta lelusta. Ja toisinaan mun täytyy ihan jäädä nukkumaan lelu suussa. Saahan se Utu kiskoa ja leikkiä, mutta ei se multa leluja vie.  

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

HELMIKUUN HELMIÄ

Tässäpä ollaan niin polleana. Jokohan ne kohta tullee. Päätin lähtä emännän kanssa koululaisia hakkee...

Emäntä yritti jättää mut ja Nellit kotiin aidatulle terassille. Mut auton ovea avatessa se sai huomata että oli muitakin lähtijöitä. Mää nimittäin tempasin hypyn aitojen yli. Enpä oo aikasemmin viittinyt yrittää, mut jos meinaa joutua jäämään kotiin, kait se on pakko. 

Nelli tyttöjen kanssa nuotiolla. Utua alussa vähän hirvitti tuli, mutta kun makkara alkoi tuoksua taisi molemmat seset pyöriä nuotiopaikan läheisyydessä.

Mummila vierailulla lenkkeilimme kovassa tuulessa Akion jäällä. Tuuli nosti lunta ilmaan välillä niin sakeasti että oli vaikea saada kuvia.


Isäntä tuulen suojassa. Me sessut ihmetellään että miten se nyt noin kippas.