NAISTEN REISSUSSA

Jälleen taas vaeltamassa. Tää on oikeestaan naisten reissu. Eka kerta kun emäntä on jäämässä autiotupaan yöksi. Siksi minä, hurjan pelottava rosvovahti pääsin mukaan. Kukaan ei siis ryöstä tai edes yllätä emäntää.

Sain luvan nukkua emännän sängyn vieressä ja hyvinhän siitä reissusta selvittiin. Vain yksi ainoa aamulenkkeilijä tavattiin.

Valkoisena koirana hommasin komeat mustat raidat turkkiin. Vähän vissiin nuuhkailin liian lähellä nuotiopaikkaa. Siitä emäntä sai taas harmaita raitoja tukkaan kun näyttelyyn on enää kaksi viikkoa.

Turkkia lioteltiin aika monessa shampoossa ja noen poistoaineessa ennen kun olin taas valkoinen.

VORLOKINHALKEAMA

Nelli kurkisteli Vorlokin halkeamaa.

Aikuisseurassa lähdettiin rankemmalle reitille Tuomivaaran laelle. Reitti oli yhtä ylöspäin nousua. Emäntä puuskutti, mutta me kuonolliset tehtiin muutama lisälenkki polun kylkeen.
 

Maltettii vähäksi aikaa istahtaa.

Nelli hakeutui ihmisseuraan ympäristötutkimusten jälkeen.

Mökillä uni maittoi jälleen.

VUORILAMPI

Välistä täytyy vähän kiilailla. Jälleen ollaan metsässä matkalla Vuorilammelle.

Periltä löytyi kirkasvetinen lampi, jossa oli piristävää käydä pulahtamassa kuuman vaelluksen jälkeen. Laiturin päässä oli vettä hulppeat 10 metriä, että emäntää hirvitti.

Mun juomapullo jäi autoon, joten kuonon on mahuttava pahvikuppiin.

Iltalenkillä kiipeilimme Pieni tuomivaaran rinteitä ja ihailimme auringonlaskua.

TUOMIVAARAN LAELLA

Lähdimme viettämään päivää vaaran laelle. Isäntäväki valloitti savuisen kodan ja me koirat temmelsimme metsässä. 

Korvatunturille on täältä vielä aika pitkä matka. Ei taieta tännää juosta sinne asti.

MÖKILLÄ UIMASSA

Tässä sitä uidaan koiraa kun muita tyylejä ei oo ehitty vielä harjotella. Isäntä laski mut veteen ja siitä alkoi polskiminen kohti laituria. Kolme pikku pätkää. Se olikin ihan riittävästi eka kerraksi.

Sitten kuivateltii laiturilla auringon lämmössä...:)

Utu tykkää soutelusta ja lähti mukaan kun venettä loiskuteltiin rannan tuntumassa. Emäntä yritti laiturilla kutsua. Utu kurkkikin veneen reunan yli muttei tohtinut hypätä.

Isäntä avusti mut veneestä uimaan. Tässä sitä tullaan kohti laituria.

VAELLUS KOMULANKÖNKÄÄLLE

Aamupalan jälkeen suuntasimme koko porukalla kohti Komulanköngästä. Aina se vaan on niin mukavaa päästä metsään juoksemaan.

Neljän kilometrin vaelluksen jälkeen pääsimme syömään eväitä ja levähtämään.

MÖKKILAITURILLA

Päästiin Nellin kanssa vielä iltalenkille ja tutusteleen laituriin.

Emäntä puki mulle veneilyliivit ja käytiin pieni kierros järvellä. Otettiin ihan rauhassa ensimmäinen veneily, vaikka vähän jännitti. 

HEPÖKÖNGÄS

Meijän pihaan ilmesty tällainen pihalukaali. Omin sen heti itelle. Käyn aina tervehtiin kotiintulijat ja palaan kärryn alle makoileen. Pari päivää sujui kivasti. Sitten kärry olikin jo täynnä ja lähdettiin reissuun.

Menomatkalla pysähdyimme haistelemaan Hepokönkään maastoja. Sieltä löytyi hyvää vettä putouksen kera.

Kivillä on hauskaa kävellä ja välillä hörppästä vettä. Lapsilla pelotti että me lähtää liian syvälle pulikoimaan. Emäntä taas ei usko että meitä sais syvemmälle vaikka heittäis veteen maksamakkaraa.

Nyt ollaan korkeella narun nokassa. Emäntä ei uskalla päästää meitä irti ja toivoo että lapsillaki ois talutushihnat. Ihan heti laudoituksen takaa alkaa Suomen korkein vesiputous. Ei passaa nuuskia liian läheltä.

Nää upeat maisemat kiristää enempi hermoja kuin rauhoittaa, kun matkassa on kaheksan sinne tänne juoksentelevaa tapausta... Jatketaan matkaa turvallisemmille vesille.
 

MATCH SHOW

Heinäkuisessa helteessä vietämme ikimuistoista päivää koko sakin elämän ensimmäisessä match show:ssa.

Tässä sitä vaan lekotellaan varjossa eikä ymmärretä yhtään emännän esiintymishuolista.

Täällä on tosi paljon koiria. Kaikkia ois kiva moikata eikä tiedä miten päin olis. Emäntä yrittää kieltää kaikki äänekkäät treffikutsut. Tuossa se ihmetteli jo ääneen että miten oli niin hullu että lähti matkaan kahen koiran kans. Tosin on meillä onneksi vähän apujoukkuja mukana.

Mulla oli niin fiksu pari että sain sinisen nauhan vaikka siristelin silmiä ihan vimmatusti. Emännän mielestä oisin voinut kantaa häntääkin vähän kauniimmin. Se tais olla itekki vähän ekakertalainen. Mutta kokemusta saatiin rutkasti!

Nellin vuorolla oltiin jo yhtä kertaa kokeneepia. Emäntä joutui taas oppimaan että kontakti harjotuksia ois saanu ottaa vähän ennen kehän alkua. Niinpä mentiin nenä maassa kun pikkupennut oli päästäneet hätälirejä. AH mitkä tuoksut.

Seisominen onnistui yllättävän hyvin. Parikaan ei onnistunut täydellisesti, mutta hetken epäröinnin jälkeen saimme tuomarilta jälleen sinisen nauhan.

Sinisten kehää ennen haettiin kovasti jo kontaktia. Nenä meinas loppukehässäkin tipahtaa maahan,mutta emäntä piti tiukemmin kuria. Hienosti eka kertalaiseksi saimme kahdentoista sinisen nauhan saaneen koiran joukosta neljännen sijan. Palkinnoksi Nelli sai vinkupallon ja luun ja emäntä koiralehden.

UTU MÖKÖTTÄÄ

Utuuu!! Emäntä huutelee, mutta empä viitti reagoida. Se keksii nykyään koko ajan ihan höpö höpö - juttuja. Nyt mulla on tämmönen jäykkä paketti päällä.

Löysi se mut lopulta pöydän alta. Tässähän sitä on oltu koko ajan ihan vieressä...
 

Tänä kesänä ois tarkoitus veneillä ja ehkä vähän uidakkain jos rohkastuis. Siihen tarjoutuu mainio tilaisuus mökki lomalla, jonne olemme lähdössä tällä viikolla.

UTUN SUKAT

Eipä oo oikein kotoinen olo! Emäntä huomasi kynsien leikkuun yhteydessä että tassun anturoiden väliin oli tarttunut pieni pihkainen kaarnanpala. Muutenkin anturat oli karheita ja yksi halkemakin löytyi.

Rasvakuurilla... kohta taas hymy huulilla. =)

VALPAAT VAHDIT

Pikku kettu sohvan nurkassa on mitä tavanomaisin näky. Näyttää nukkuvalta, mutta kun eteisestä kuuluu rapinaa on salaman nopeasti liikkeellä.

Utun lemppari paikka. Tästä näkee kaikki pihan tapahtumat. 

Pihan nurkilla kuulostelemassa. Pysyn edelleen niin hyvin kotipihalla että emäntä ja isäntä antaa mun olla vapaana, kun ovat ulkoilemassa.

Ainaki vielä oon hyvin vaivautunu tulleen luoksekin kun pyyetään. Joskus jopa käsketään. Aina ei haluttas sisälle. 

Emäntä yritti kuvata sivuprofiilin ja kuvitella vielä eteen jonkin hienon pystinkin. =)

Nyt on vihdoin meidät ilmotettu koirakarkeloihin Siikajoelle. Enää tarttis opetella näyttelykäyttäytymistä. Siis emännän.

PANNAN PÄIVITYS

Asento ei oo paras mahdollinen, mutta tässä otoksessa oli söpöin hymy! Emäntä hommasi mulle talutusvaljaat, joita voi käyttää myös autoillessa. Tosin en ite oo kovin innostunut asiasta ja yritän vähän väliä päästä eroon näistä hömpötyksistä.

Sain uuden pannan, jonka emäntä ompeli ihan itse hamekankaan jämästä. Aattelin heti että nyt pääsen lenkille, kun pantaa sovitettiin.

(Materiaalina on raakasilkki, joten saa nähä miten käytännöllinen se on. Edillinen panta taisi hiukan värjätä turkkia tummaksi kaulan kohdalta.) 

KEPPITAISTELU

Kesä on ollut viileä, joten me ollaan viihdytty hyvin ulkoleikeissä.

Voihan vihvilä! Emäntä vähän yllytti Utua tarttumaan samaan keppiin! 

 Kumpihan sen saakaan? Utun ote meinaa livetä. Lopulta laho keppi raksahti keskeltä kahtia ja molemmat sai omat kepit.