Mua tultiin katsomaan jälleen. Iso neitihän olen jo. Melkein seitsemän viikkoa. |
En millään malttas olla tuon pojan sylissä. Kiire on juoksemaan ja leikkimään. Lopulta se keksi ottaa mahan alta kiinni etten pääse karkaamaan. |
Valkoinen Grosspitz Nostokorva Brossi, Mittelspitz Gierrat Risku, grosspitz, mittelspitz
Uus yritys... Mulla ei oo kertaakaan vielä kunnolla vaihtunu karva. Turkki senku kasvaa ja tuuhenee. |
Emäntä ihmettelee miten vaikeaa on saada koira seisomaan paikallaan hyvässä asennossa. Ei passaa päästää sitä aina ihan helpolla...=) |
OIKEIN HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE KAVEREILLE JA LUKIJOILLE! UUSI VUOSI, UUDET HAASTEET! |
Tässä sitä lötkötetään yhen tytön sylissä. Enpä mää kovin pitkään kuitenkaan paikallaan viiti olla. Ja sanon kyllä isoon ääneen jos meinaa kakattaaa, pissittää tai on nälkä. |
Lumiseinämä jatkuu talon seinästä trampoliiniin ja tampoliinistä lumiseinämä kiinnittyy autotalliin. |
Meijän jääkaapin ovessa on tämmönen lappu. Välillä tuntuu, että sitä toista koiraa ootetaan enemmän kuin joulupukkia. =) |
Minä pikkuinen täytän muutaman päivän päästä viisi viikkoa. Nukun, syön ja leikin kolmen sisaruksen kanssa. Se on aika väsyttävää puuhaa. Sitten täytyy taas nukkua... |
Vaikka on ilta mun täytyy vähän raotella silmiä ja tirkistää. Kuulin, että mua on tultu katsomaan. Uusia omistajia. Mitä lie tarkottaa... |
Tulevan isännän sylissä. Ai että sulonen, ne sanoo. Ja kevyt. |
Isken silmää... Vielä saan jäädä emon turvalliseen huomaan. Nähdään!!! |
Ison haasteen edessä emäntä on joutunut miettimään käytännön elämää kahden koiran kanssa. Pennun pitäisi leimautua ennen kaikkea ihmiseen ja saada oma rauha syödessä ja nukkuessa muilta laumanjäseniltä. Niinpä isäntäväki päätyi siihen tulokseen, että mun huoneen viereen rakennetaan uudelle tulokkaalle oma huone. Huoneemme sijaitsevat keittiössä aivan ruokapöydän vieressä. Mun huone on tuo oikean puoleinen ja tulokkaan vasemman puoleinen. Emäntä sanoi että sen sisustaminen on vielä kesken. Ja oviratkaisuakin siihen täytyy vielä miettiä. Niin siinä sitten käy, että tämän blogin jakaa mun kans tammikuun alusta toinen leidi. Valkoinen Grosspitz Nostokorva Brossi. Emäntä ja isäntä pähkäili kauheesti sille nimeä. Nimen piti alkaa B:llä. Sanakirjan avulla löytyi hauska yhteensattuma. Nimittäin mun nimi Risku tarkoittaa Lapin puvussa olevaa rintakorua. Brossi tarkoittaa rintaneulaa. Niinpä me jatketaan tällä korulinjalla. Risku ja Brossi. Emännän mielestä se Brossi on oikein ylevän ja arvokkaan kuuloinen ja sopii hyvin isommalle koiralle. Virallinen nimi on kuitenkin liian vaikea lausua pienille perheen jäsenille. "Litku ja Lotti". Senpä vuoksi uuden pentulaisen kutsumanimeksi on päätetty UTU. Valkoista usvaa, sumua. Vähän väliä emäntä käy kurkkii mitä sille UTULLE kuuluu. Minä oon sen tällä ruudulla nähny, mutta siinä kun ei oo hajua niin en siitä viitti vielä paljo välittää. UTUn ja sen sisarukset löytyy Kennel Nostokorvan sivulta. http://hupeluidi.nettisivu.org/kennel-nostokorva/cipulin-kasvukuvia/nostokorva-b-pentue/ |
Emäntää naurattaa mun hassunkurinen tapa ottaa nokosia selällään. |
Emännällä jäi homma vähän kesken niin kävin pöydältä nappaan pari palloa testiin... Ihan nämä toimii. |
Mun emäntä haikaillen katsoi mun pentukuvia ja päätti lisätä tänne vielä muutaman kultaisen vauvakuvan. Koirat kasvaa nopeammin kun lapset se tuumas.
Tässä kuvassa mua vielä ootellaan. Mulle on rajattu "oma huone", jossa saan ihan rauhassa syödä ja levätä. Huoneeseen on laitettu esille kaikenlaista tavaraa, jota mua varten on hankittu.Kattokaa tuota vesikuppia!!! Mikä amme. Emäntä ei oikeen tajunnu kuin pieni mää oon.
|
Pikku ipana!! |
Tässä oon isännän sylissä. Näissä vauvakuvissa mun silmät on ihan siniset!!!! |
"Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.." |
Emäntä ei meinaa erottaa mua ruohon seasta. Niin hyvä suojaväri mulla. |
Tänä aamuna oli mukava pieni pakkanen. Heti kun pisti kuonon eka kertaa ulos, tuli emännällekkin sellanen fiilis että nyt täytys päästä mettään. Niinpä me hypättii autoon ja ajettiin Illinsaaren hiihtomajalle. Juoksentelin ihan vapaana, kun taaskaan siellä ei ollu ketään muutakun me. Ihan autio paikka. Ihan hyvä vaan.
Tuo vapaus on meidän välinen luottokysymys. Pysyn aina siinä emännän lähituntumassa ilman ohjausta. Joskus juoksen vähän eelle ja käännyn katsomaan pysyykö emäntä mukana. Sitähän joutuu vähän väliä oottelee. Täytyy kyllä sanoa, että kyllä tuo emäntä väliin jaksaa juostakki. Tarkotus ois sen kuntoa vähän alkaa treenauttaa.
On se kyllä väliin niinki, että joku tuoksu houkuttaa mut nuuskimaan ja jään oikein tutkaileen sitä paikkaa. Sitte mää vähän joudun spurttaan että saan emännän kiinni.
Tällä kertaa emäntä kuitenki otti nakin paloja mukaan ja tehtiin lenkillä luoksetuloharjoituksia.
|
"Metsä on koiran toinen koti." Tämmösen lausahduksen emäntä joskus on lukenu jostain. Musta tuntuu että tuo lause on ajateltu ihan koiran sydämestä asti. |
Pysähdyn ja kuuntelen. Jokin vaisto herää.
Tarkkaavaisena astun muutamia askeleita kerrallaan. Pysähdyn taas hetkeksi.
|
Metsäntaika on lumonnut meidät. |