KUPSON KUTSU VAELLUS

Ihanainen syysaamu mökkilaiturilla. Päästiin emännän ja isännän mukaan pohjoiseen. Muita ihmisiä ei ole lähettyvillä, joten meillä koirilla on vapaus juoksennella miten vain halutaan.

Ja tietysti sitä täältäkin löytyy luontopolku. Alussa vähän pidettii palaveria. Tarkoitus oli että ollaan koko reissu vapaana. Kun emäntä puhaltaa pilliin on kaikkien piilossa olevien tultava sitten paikalle. 

Nelli toki seurasi tiukasti kannoilla. Utu teki välillä omia pieniä spurtteja ja hävisi välillä näkökentästä, mutta tuli tietenkin sovitusti paikalle kun kuuli pillin äänen.

Ensimmäinen etappi oli Keidas. Me koirat saimme kisuta ja tutkia paikkoja kun ihmiset pitivät evästaukoa.

"Lappi mun, rakastun yhä aina uudestaan, korpimaata taivallan, pitkos puita vaellan, osa jylhää maata olla haluan." 

Keskeltä metsää löytyi erämaa sauna, jota sitten ihmiset lämmitteli. Meillä koirilla alkoi hiukan jo unettaakin. Tuli varmaan kuljettua ainakin kaks kertaa pitemmästä kuin emäntä ja isäntä.

Onnellinen mutta jo hiukan väsynyt Utu. Täällä metsässä niin omassa elementissä. Vähän on turkkiin tarttunut lehtiä, oksaa ja jäkälää. Jalatkin on värjäytyneet violetiksi ylikypsien mustikoiden särkyessä juoksun tiimellyksessä.