VETOKISA

Emäntä yllyttää meitä leikkimään samalla lelulla. Ylleensä me kiskotaan aluksi kolmestaa. Keppejä ja palloja Nelli ei mulle anna mutta tässä jutussa se helposti luovuttaa ja emäntä kannustaa sitä tarttumaan leluun uudestaan. 

Sainpas!

AAMU-ULKOILU

Tultiin just perinteeksi käyneeltä aamulenkiltä. Tällä kertaa emäntä otti mukaan pikkupojan. Oltiin sen kanssa samassa narussa.

Pienen lenkin jälkeen meijät on päästetty vapaiksi ja sitten kyllä me Nellin kanssa oikein kunnolla peuhataan. Tännään oltiin Nellipalloa.

Nelli on aina nopeempi. Mutta kyllä määki välillä pääsen potkimaan. Emäntä on välillä vähän mun puolella.

Nelli kantaa pallon turvaan.

Hei! Eikö kukaan huomaa että pallo on vapaa! Tässä näytellään sitten niin välinpitämätöntä...

Mutta heti kun joku on tarpeeksi lähellä. Nappaan pallon ja otan jalat alle.

"Omat tassut kirjoissa" Utukka pelissä mukana. =)

ULKONA SYÖMÄSSÄ

Pääsin maisteleen jotain hirmusen hyvää. Päivän menu oli pakastettua rustoluuta. Ei tiiä miten näin hienoa ruokaa suuhunsa ottas.

Nelli on ollu ulkona syömässä ennenkin. Se näyttää tuntevan jo syönti tavat ja tyylin.

UTU 11 VIIKKOA

Mulla on paljon uusia taitoja. Oon niin iso, että pääsen hyppäämään sohvalle ihan ite. Lasten kanssa sitä välillä oikein leikitään. Otetaan vauhtia eteisestä asti ja sitte hyppy sohvalle. Ne on niin ilosia ku mää pääsen perässä. En mää kyllä nykyään tarvi es vauhtia. 

Aluksi musta tuntu tosi vaikeelta olla koko yö erossa perheenjäsenistä. Välillä emäntä tai isäntä kanto oman patjansa mun huoneen viereen, että saatiin jatkaa unia. 

Nyt on menny muutama yö kokonaan ilman ikävöintiä. Oon huomannu että ku herätyskello soi, ne aikoo nousta. Aamulla pittää päästä heti  syliin ja rapsutettavaksi. 

MATOKUURILLA

Meille koitti oikeat herkuttelupäivät! Emäntä päätti, että nyt on matokuurin aika, koska Utun ensimmäiseen rokotukseen on enää viikko. Musta se matojuttu maistu enempi jauhelihalle, että voispa tuota olla kuurilla vaikka joka päivä.

Tuo emänttä on niin simppura ettei se antanukkaa noin vain sitä lihapullakönttiä. Ei se sitä itekkää syöny, mutta piti tuollain vaan omassa nyrkissä. Kokeilin ensin sievästi tassulla, että saisko nyrkkiä auki.

Lopulta emäntä vähän vinkkas: -Utu. Katsoin silmiin ja nyrkki aukes. Aika monesti sitä joutu silmiin katsoon että koko kuuri saatiin syötyä.

Ihan lopuksi vielä tarkastin ettei mihinkään sormenväliin jääny sitä lihamössöä.
Niin hyvää se oli.

Ollaan me vähän muutenkin valmistauduttu siihen rokotukseen. Emäntä on ottanut mua mukaan pienille kävelylenkeille ihmetteleen autoja ja muuta maailman menoa...pyöriä, lapsia ja rollaattoreita. Kun Nellikin on mukana tuntuu, että uskaltaa paljon paremmin. Emännän mielestä meillä meni jo tänään aika hyvin, vaikka hihnat välillä sotkeutu. 

NELLIN ENSIMMÄINEN KARVANLÄHTÖ

Yllätys oli melkoinen kun emäntä alkoi harjata mua tänään. Musta kun ei oo yhtään pölissy karvoja. Eka vätäisyllä irtos sellainen tupsu, että emäntä päätti harjata mut perusteellisesti. 

Tunteroisen harjauksen jälkeen tuommonen kasa hahtuvaisia lähti mutta vielä jäi turkkia jälellekki. 

HIHNAILUA

Me kuonolaiset lähdettiin ulkoiluttaan perheen pientäväkeä. Ei aina vielä kuljeta ihan samaan suuntaan. Mutta aika hyvin pikku ihmiset kulkee perässä. Pihalla ollaan oikeestaan vasta harjoteltu tätä talutin juttua. 

Emäntä kerran yritti viedä mua kujalle, mutta löin jarrut pohjaan.

AUTOILUVALJAIDEN TUUNAUSTA

Emäntä hommas mulle autoon valjaat. Tähän asti oon matkustanu näyttelyhäkissä. Emäntä oli valinnut valjaat ihan halvimmasta päästä ja tuunas sitten ite niihin pehmusteet omasta vanhasta talvitakista. 

Ihan sopivat tuli ja pehmoset. Toppakankaassa on hyvä likaa hylkivä pinta.

Lähettiin hakemaan päiväkotilaisia emännän kanssa. Samalla testattiin uusia valjaita. Emäntä kiinnitti mut keskelle, mut huomasin että tästä reunapaikalta näkee paremmin ulos. Vyötkin ylsi just ja just.

Takin selkämyksestä tuli meille vielä hyvä alusta.

LEIKKIMISTÄ JA NAUTISKELUA

Emäntä anto luut meille. Musta näyttää aina Nellin luu paremmalta. Jos oikein isosti haukkus ja ottas sen pois. Emäntä alkaa murista mulle ku meen härnään Nelliä.

Ai, ai, kun on hyvää!

Samassa lelussa hampaat kiinni.

Mun lempi tuoli. Tänne pääsee ihan sisälle asti. Meen piiloon ja  kun emäntä ei huomaa jyrsin tuolia.

Ossaan mää istuakki tässä ihan oikein. Vaikka tuoli meinaa välillä keinahdella.

MEIDÄN OMA KOIRAKUISKAAJA

"Vauva pissalle", sanoi nuorin lauman ihmisjäsen. Oli pukenu siskon takin, eri pari kengät ja lapaset. Ihan ite. Täytyihän sitä sitten seurata.

Ollaan ihan kavereita, vaikka tuo tyttö on väliin vähän arvaamaton. Saattaa ottaa luut suusta ja antaa sitten Nellille. Välillä toisin päinkin, että fifty-fifty. 

Pikku jäsen matkii emäntää ja isäntää taitavasti. Nyt se potkas pallon mulle. Mää en ainakaan vielä niin kauheesti välitä palloista kuin Nelli. Käyn toki monesti tarkastaa kuinka pitkä roikku tuli.

Pallo ei enää innosta. Mitäs nyt?

Missä Utu? Meni pikkuselta hukkaa, mutta huutelu kuuluu tänne asti...

...matkassa ollaan.

Joskus tuntuu että täällä metässä meinaa olla kahelle koiralle vähän ahdasta.

PÄIVÄPEUHU LUMESSA

Me ketut päästiin luonnonvaloon kävelylle ja lumipeuhuun.

Emännän mieleen tuli se sanonta majakka ja perävaunu. Tässä tapauksessa majakka ja perävaunut. 

Hei! Sun suu haisee hyvälle. Taisit ottaa vähän evästä välissä.

Harvennettaa porukalla tätä pajukkoa. Eipä oo sitte kesällä nii iso homma ku alottaa ajoissa.

Kettu lumessa ja...


lumi ketussa.

KOTIKASVATUS

Oon jo tottunut tähän laumaan ja Nelliin. Ensimmäiset päivät meni ihan siinä sopeutuessa. Kävin toki ulkona tarpeilla. Olin kasvattajan luona jo oppinut sellaiset vessa-asiat. Uskomattoman hyvin ne on emännän mielestä täällä uudessa kodissakin sujuneet. Ihan pari pientä pissavahinkoa vaan sattunu.

Nyt emäntä on alkanu multa vaatiin uusia juttuja. Istua täytyy ennen kun saan ruoan. Ihan helppo juttu. Emäntä nostaa vaan vähän kuppia ylöspäin niin mulla läsähtää takapuoli permantoon. 

Istu, selvähän se!

Selällään olemisesta en tykkää. Tullee ihan suojaton olo. Emäntä vaan laittaa mua joka päivä selälleen ja silittelee mahasta. Aina alussa pyristelen vastaan. Mutta lopulta tyydyn tilanteeseen. Ei auta ku se on niin jääräpää tuo mun emäntä. Sen mielestä se on hyvä käsittelyharjotus, johon mun on vaan totuttava. 

Ihan alusta asti oon harjotellut ihan pieniä hetkiä yksin oloa. Välillä kyllä tuntuu että hirvittää kun ketään ei näy. Mutta ei se pikku hetkikään enää niin pahalta tunnu kuin alussa. Ylen kanavaa kuunnellessa aika livahtaa välillä ihan siivillä.

Kyllä mua huudellaan nimelläkin ihan ja välillä joku huutaa tänne. Aina saan kyllä rapsutuksia. Silloin kun emäntä kaivaa taskusta raksuja täytyy juosta ja vauhdilla. Silloin Nellikin tulee jakamaan saalista. Nopein saa ensin. 

Kovasti emäntä yrittää tuojotella mua silmiin. Jos satun kattomaan takas se kehuu mua kauheesti.