UUSIA RUOKAKOKEMUKSIA

Iltapalalla. Ruoka maittaa kaksi kertaa päivässä. Aamulla ja illalla. Nyt maistellaan uusia makuja, koska edellisessä ruuassa laatu laski. Lisäksi Nellin silmien vuotaminen on koko ajan lisääntynyt. Se on tähän asti mennyt sen piikkiin, että pikku koira on matala ja silmiin pölyää jne... Oiskohan vika kuitenkin ruuassa. Nähtäväksi jää.

Ruuat on Mustin ja mirrin myyjän mukaan todella erityyppisiä kuin edellinen ruoka ja hän ehdotti erittäin hidasta vaihtoa.

Nelli aloittanut nyt maisteleen Canacanin ruokia. Silmien vuodon vuoksi kokeillaan nyt täysin viljatonta. Vaihto on sujunut toistaiseksi hyvin. Ihan muutama nappula on laitettu vanhan ruuan sekaan. Maha on meinannut olla ennemminkin kovalla ja sen vuoksi auringonkukkaöljyä on laitettu liukasteeksi.

Utulle kokeillaan hiukan huokeampaa ruokaa. Pure Naturalia. Vaihdossa ei ole ollut toistaiseksi ongelmia. Molemmat ruuat valittiin siksi koska ne sisälsivät "oikeita raaka-aineita" eikä vain kanan höyhentä ja nokkaa sekä teollisesti tuotettuja hivenaineita ja vitamiineja.

Nappulan tuoksu on voimakkaampi ja koirat tahtoisivat syödä vain uudet nappulat. Maku on siis molemmissa ruuissa ollut mieluinen koirille. Saimme myös kaupan päälle testiin pienen pussin Canacanin lohinappulaa. Oon päivittäin antanut molemmille palkkioksi sitä muutaman napin ja sekin maistuu. Voi olla että alamme vuorotella kana- ja kalanappien kanssa.   

 Myös leikki maittaa ja sama lelu innostaa aina. 

Nellin taktiikka on sama kuin härkäkoiran. Leluun purraan kiinni voimalla ja ote ei heltiä vaikka ilmaan nostettas. Lopulta paino siirretään maton rajaan ja siinä sitä ollaan. 

Utu taas kieputtaa narua kuonon ympärille ja yrittää harhautuksin saada Nelliä jättämään lelun. Esimerkiksi säntää yhtäkkiä ovelle niin kuin joku vieras ois tullut.

Mää voisin vähän vähentää suolia, jos tuo jästipää päästäs es hetkeksi irti. Oon kyllä vähän riuhtonu ja kiskonu, mut kiinni on ja pysyy. Kadehdittava ote ja vahva katse.

Hei Nelli! Smile! Emäntä kuvaa.

Ei menny läpi. Siis narun kimppuun.

Jos tämä toimis...

No pidä sää sitten kiinni. Mut mää voisin kuitenkin vähän vanua kaivella.

Pittää vähän pyörähellä, että Utu jaksaa olla kiinnostunut samasta lelusta. Ja toisinaan mun täytyy ihan jäädä nukkumaan lelu suussa. Saahan se Utu kiskoa ja leikkiä, mutta ei se multa leluja vie.  

UNNA KYLÄILEMÄSSÄ

Meille tuli vieras viikonlopuksi kylään! Sen lempipaikka meidän talossa on keittiöonpöydän alla. Tässä otetaan yhessä nokosia. Alan olla siihen jo vähän tottunut.Mää oon kuitenkin sitä mieltä että oon tämän paikan pomo ja vastuussa alueen vartioinnista.

Jämpti tai ei, ei se saa toisten leluihin koskea tai mennä makuuhuoneisiin. Ei sekään oo kiva että alkaa mielisteleen mun emäntää tai isäntää. Saati sitte se että kun mulle heitetään keppi ni kuvittelee sen itelle ottavansa.

Lelut emäntä nosti pois. Mutta siihen piti tottua että emäntä ja isäntä ite päättävät ketä haluavat rapsuttaa. Rapsutuksia saa tasasesti kaikki lähellä olevat. Ei haukuta eikä irvistellä.

Nellistä on kehkeytynyt Utun myötä aika periksi antamaton kunkku, joka pitää puoliaan isonkin koiran eessä. 

Aluksi meitä kyllä hirvitti. Unna on aika jättiläinen. Rodultaan jämtlanninpystykorva. Meitä siis huikeesti korkeempi. 

Meistä tuntui että Unnalle pittää haukkua. Varsinkin Utua kauhistutti Unnan suuri koko. Utu menikin monesti penkin alle piiloon. 
Lopulta Utu tottui ja kävi haastaan Unnaa leikkimään. Emäntä joutui koko ajan valvomaan ettei leikit mene liian rajuiksi. Unnakaan ei ole kuin yksi vuotias ja leikkisi oikein mielellään.

Kun Unna levähtää on hyvä hetki tulla nuuhkimaan ja tutustelemaan. Emännän meilestä mun pitäs saada nyt paljon uusia koirakavereita.

Oon tosi kiinnostunut Unnasta vaikka väliin ei tiedä miten oikein suhtautuis.