Nyt sitten alkoi pentukerho. Emäntä nosti näyttelyhäkin autoon ja otettiin suunta kohti kaupunkia. Tuttuun paikkaan tultiin. Emäntä sanoi sitä paikkaa eläinlääkäriksi. Siellä se kerho oli. Mua jännitti ja kiinnosti.
Eräs pikkunen mopsi tuli heti ottamaan kontaktia. Musta se oli vähän turhan hyökkäävä yritys ja haukuin heti oikein kimakasti takas.
Mutta sitte näin huoneen nurkassa yhen tosi pienen "sukulaisen". Pikkuruinen kleinpitzin pentu kurkisteli pelokkaasti omistajansa sylistä. Kävelin sen luo ihan rauhassa. Sievästi nuuhkin toista pentulaista. Se oli kuulemma jo toista kertaa kerhoilemassa.
Pikku hiljaa uskaltaudun rohkeampien pentujen mukaan, vaikka välillä piti mennä turvaan penkin alle.
 |
| Samalla reissulla tehtiin korttelin ympäri kierros ja totuteltiin kaupunkilaisiin ja liikennevaloihin. |
 |
| Osaan olla jo ihan reipas matkustaja. |
