UUSIA RUOKAKOKEMUKSIA

Iltapalalla. Ruoka maittaa kaksi kertaa päivässä. Aamulla ja illalla. Nyt maistellaan uusia makuja, koska edellisessä ruuassa laatu laski. Lisäksi Nellin silmien vuotaminen on koko ajan lisääntynyt. Se on tähän asti mennyt sen piikkiin, että pikku koira on matala ja silmiin pölyää jne... Oiskohan vika kuitenkin ruuassa. Nähtäväksi jää.

Ruuat on Mustin ja mirrin myyjän mukaan todella erityyppisiä kuin edellinen ruoka ja hän ehdotti erittäin hidasta vaihtoa.

Nelli aloittanut nyt maisteleen Canacanin ruokia. Silmien vuodon vuoksi kokeillaan nyt täysin viljatonta. Vaihto on sujunut toistaiseksi hyvin. Ihan muutama nappula on laitettu vanhan ruuan sekaan. Maha on meinannut olla ennemminkin kovalla ja sen vuoksi auringonkukkaöljyä on laitettu liukasteeksi.

Utulle kokeillaan hiukan huokeampaa ruokaa. Pure Naturalia. Vaihdossa ei ole ollut toistaiseksi ongelmia. Molemmat ruuat valittiin siksi koska ne sisälsivät "oikeita raaka-aineita" eikä vain kanan höyhentä ja nokkaa sekä teollisesti tuotettuja hivenaineita ja vitamiineja.

Nappulan tuoksu on voimakkaampi ja koirat tahtoisivat syödä vain uudet nappulat. Maku on siis molemmissa ruuissa ollut mieluinen koirille. Saimme myös kaupan päälle testiin pienen pussin Canacanin lohinappulaa. Oon päivittäin antanut molemmille palkkioksi sitä muutaman napin ja sekin maistuu. Voi olla että alamme vuorotella kana- ja kalanappien kanssa.   

 Myös leikki maittaa ja sama lelu innostaa aina. 

Nellin taktiikka on sama kuin härkäkoiran. Leluun purraan kiinni voimalla ja ote ei heltiä vaikka ilmaan nostettas. Lopulta paino siirretään maton rajaan ja siinä sitä ollaan. 

Utu taas kieputtaa narua kuonon ympärille ja yrittää harhautuksin saada Nelliä jättämään lelun. Esimerkiksi säntää yhtäkkiä ovelle niin kuin joku vieras ois tullut.

Mää voisin vähän vähentää suolia, jos tuo jästipää päästäs es hetkeksi irti. Oon kyllä vähän riuhtonu ja kiskonu, mut kiinni on ja pysyy. Kadehdittava ote ja vahva katse.

Hei Nelli! Smile! Emäntä kuvaa.

Ei menny läpi. Siis narun kimppuun.

Jos tämä toimis...

No pidä sää sitten kiinni. Mut mää voisin kuitenkin vähän vanua kaivella.

Pittää vähän pyörähellä, että Utu jaksaa olla kiinnostunut samasta lelusta. Ja toisinaan mun täytyy ihan jäädä nukkumaan lelu suussa. Saahan se Utu kiskoa ja leikkiä, mutta ei se multa leluja vie.  

KALAPUIKKO PÄIVÄ

Tänään on kalapuikkopäivä. Silloin on perinteisesti ruuan jälkeen ollut kaikille nelijalkaisille mieluinen pahvinrepimishaaste.(Pakkauksen sisältä löytyy kalapuikko.)

Nelli on tässä nopeampi. Emäntäkin ehti pelastaa maton repimiskisan alta.

Nelli ja rentoutumassa pikkuihmisen kanssa joulusatujen parissa.

RAKSUMAISTIAISIA JA SYKSYN ODOTUSTA

Hei kuomasein! Sulla taitaa olla parempaa evästä. Utun suureksi harmiksi Nellin raksu (Roayl caninin mini adult) on ylivoimaisen paras. Naapurin kupissa on aina parempaa. Nelli pitää viedä eri paikkaan syömään ettei Utu valtaa ruokakuppia.

Utulla on ollut nyt useita ruokavaihdoksia. Näyttelyistä voitettu Boosterin kuivamuona ei ollut Utun mielestä syötäväksi tarkoitettua. Sitä on silti pikku hiljaa laitettu muun ruuan sekaan. Myös Nellin raksua on väliin laitettu mausteeksi Utun kuppiin.

Nyt penturuuan loputtua ostettiin Utulla ensimmäinen säkki aikuisten kuivamuonaa (Royal caninin adult sensible).

Suurin toivein emäntä tarjosi ensimmäisen raksun kädestä. Muutama nuuhkaisun jälkeen Utu otti raksun suuhun ja pudotti lattialle ja lopuksi kieri sen päällä. Toki ensimmäinen annos raejuuston kera upposi. 

Syksy tekee tuloaan. Koirat jaksavat paremmin ilman viiletessä. Kohta pyörähtävät taas tokokurssit käyntiin. Utu aloittaa tokon alkeet. Nellin kurssi on vielä hakusessa. Jos rallitoko jatkuu, menemme sinne.

RUOKA-AKTIVOINTIA

Hei! Eilen olin pentukerhossa. Käytiin taas puntarilla. Emäntä ei meinannu uskoa silmiään. Mää painan huikeat 7,4 kg. Oon jo siis Nelliä selvästi painavampi. Kasvukyyti on ihan valtava. Ja kyllähän mulle ruokaa kelpaa aina kun sitä tarjotaan. Kiitos!

Rulettiruokailu on kivaa. Saa etsiä ja pyörittää. Emäntä joutuu täyttämään joka kolon ihan täyteen että saa koko annoksen mahtumaan.

ULKONA SYÖMÄSSÄ

Pääsin maisteleen jotain hirmusen hyvää. Päivän menu oli pakastettua rustoluuta. Ei tiiä miten näin hienoa ruokaa suuhunsa ottas.

Nelli on ollu ulkona syömässä ennenkin. Se näyttää tuntevan jo syönti tavat ja tyylin.

WIRIKKEISTÄMINEN

Tässä on meidän talon pääkokki. Tänään laitetaan jotain extra hyvää. Nimittäin kalapuikkoja!!! Kyllä koiratki voi oikein tykätä kalasta. Ihan siinä missä kissatki. 

Paljastan mun emännästä ja isännästä yhden jutun. Meillä kun tuo lauma on niin suuri niin sitä pyykki kertyy kori tolkulla. Pyykkikone ja kuivausrumpu pyörii kokoajan. Ja täytyyhän sitä vissii joskus sitte viikatakki. Me siis illalla kolmistaan, kun muu lauma jo nukkuu viikataan pyykkiä ja katotaan koiravideoita. Niistä saa ihan hyviä vinkkejä ja ajateltavaa. 

Kerran yksi videota oli koirien virikkeistämisestä. Myös ruokaa voi käyttää virikkeenä. Ruokaan voi silloin tällöin lisätä jotain uutta makua, vaikka porkkanan paloja. Päivän aterian voi piilotella etsittäväksi tai sen voi pakata vaikka pahvien sisään. Joutuu sitten vähän tekeen työtä ruokansa eteen. 

Kerran muulta laumalta jäi muutama kalapuikko ja emäntä pilkko ne mun ruuan sekaan. Ai että ne oli hyviä.

Kirjastosta löytyy paljon erilaisia koiravideoita. Niissä on esittelyitä monista koiraharrastuksista. Voitko kuvitella että mutkin voi opettaa etsimään vaikka herkkutatteja? Vaan mielikuvitus on rajana siinä mitä koiran kanssa voi tehdä. Yks koira keräs lasten lelut lelukoriin ja yks maalas pensselillä paperiin. 

Videoita löytyy ihan tavallisistakin asioista niinku koiran hoidosta, mutta erityisesti suosittelen katsomaan videon, jonka nimi on koiran kieli. Sitä on hyvä ymmärtää kaikkien koirien kanssa tekemisissä olevien. Mun emäntäkin ihan huvikseen joskus haukottelee ja lipasee huuliaan sen jälkeen. Koiran kielellä se tarkoittaa: olen ystävällinen.  

Meijän jääkaapin ovessa on tämmönen lappu. Välillä tuntuu, että sitä toista koiraa ootetaan enemmän kuin joulupukkia. =)

KOIRAILUN OPETTELUA

Naudan niskaluu on mun lempparia. Alussa söin pelkästään Roayl Caninin mini junioria. Emännästä tuntui että syön liian pieniä annoksia. Se pelkäs etten saa tarpeeksi ravintoa. Sitte söin lisäksi näitä luita. Nyt näyttää jo siltä että oisin liian pullea...=) Täytyy alkaa katsoa mitä suuhunsa pistää.

Pentukurssilla sain aina kauheesti nakkia. Nyt ne herkkukurssit on ohi ja ootetaan millon pääsen taas uudelle kurssille. Niissä harjoitellaan tokoa ja näyttelyitä. Ollaan me kovasti harjoteltu kotonaki, mutta kurssilla näkee aina kivoja kavereita. Viimeksi ihastuin yhteen Berhantilaiseen.  

Mää tykkään kaikesta pehmeestä. Harvon oikeestaan oon sängyllä. Olohuoneessa on kiva karvamatto, jonne kannan luita jyrsittäväksi. Karvamatolla on muutenkin kiva lötkötellä. Yks mun lempparipaikka oli emännän sängynalunen, mutta sitten emäntä teki mulle olohuoneen pöydän alle kivan pienen luolan. Sinne käyn piilottelemassa kaikenlaisia aarteita.

Oon saanut juoksennella pihalla ihan vapaana. Niin siinä kuitenkin kävi, että tulin emännän mukaan "siihen ikään"

siis naapurin poikakoira alkoi ihan kauheesti kiinnostaa. Mua ei sitten enää laskettu vapaaksi ilman erityisvalvontaa. Emäntä otti trampoliinin uudenlaiseen talvikäyttöön. Siinä on ollu nyt turvallista väliin olella.

Tosin musta alkaa jo tuntua ettei tuo naapurin herra niin kovin kummonen oo, että sitä viittis lähtä tervehtii.