KUULUMISIA

Moi! Tässä mää lötköttelen! Väsyttää. Mun hampaitakin kutisee ihan hirveesti. Yks hammas on irronnut. En tiiä nielasinko sen vai tippuko se jonnekkin. Lapsia harmittaa se ettei sitä voi laittaa nyt hammaskeijua ootteleen.

Auts! Nyt tuo kaveri tuli mun huoneeseen ja kehtas vielä mennä mun sänkyyn. En viihtiny nousta ni kiemurtelin näin kyleltään sanomaa että HOI! Se on mun peti!

Nelli, voisit siirtyä omaan petiin. Tässä yritän antaa pientä vihjettä...

Oma peti vallattu! Huomenna ois sitten rokotus ja viimenen pentukerho.

UTU 15 VIIKKOA

Näin tässä käy. Minä kasvan ja kasvan päivä päivältä suuremmaksi.

Kasvun salaisuus ei liene pelkästään hyvässä ruokahalussa.

MEIDÄN OMA KOIRAKUISKAAJA

"Vauva pissalle", sanoi nuorin lauman ihmisjäsen. Oli pukenu siskon takin, eri pari kengät ja lapaset. Ihan ite. Täytyihän sitä sitten seurata.

Ollaan ihan kavereita, vaikka tuo tyttö on väliin vähän arvaamaton. Saattaa ottaa luut suusta ja antaa sitten Nellille. Välillä toisin päinkin, että fifty-fifty. 

Pikku jäsen matkii emäntää ja isäntää taitavasti. Nyt se potkas pallon mulle. Mää en ainakaan vielä niin kauheesti välitä palloista kuin Nelli. Käyn toki monesti tarkastaa kuinka pitkä roikku tuli.

Pallo ei enää innosta. Mitäs nyt?

Missä Utu? Meni pikkuselta hukkaa, mutta huutelu kuuluu tänne asti...

...matkassa ollaan.

Joskus tuntuu että täällä metässä meinaa olla kahelle koiralle vähän ahdasta.

BROSSIN LUONA VIERAILULLA

Minä pikkuinen täytän muutaman päivän päästä viisi viikkoa. Nukun, syön ja leikin kolmen sisaruksen kanssa. Se on aika väsyttävää puuhaa. Sitten täytyy taas nukkua...

Vaikka on ilta mun täytyy vähän raotella silmiä ja tirkistää. Kuulin, että mua on tultu katsomaan. Uusia omistajia. Mitä lie tarkottaa...

Tulevan isännän sylissä. Ai että sulonen, ne sanoo. Ja kevyt.

Isken silmää... Vielä saan jäädä emon turvalliseen huomaan. Nähdään!!!