LENKKEILYÄ

Löydettiin hyvä lenkin kiertävä metsäautotie täältä Iistä. Ei kaukana, mutta kuitenkaan asutusta ja ihmisiä ei oo ihan vieressä.
Mukavaa että saadaan nyt uusia lenkkeily maastoja käyttöön.

Me juostiinkin koko lenkki ihan irti pikku ihmisten ja isännän ja emännän kanssa. Pitihän se huolehtia, että lauma pysyy koossa.

On meistä ihanat kaverukset kasvaneet. Hyvin tullaan juttuun. yhessä lenkkeillään ja levähettään. Välillä leikitään ja välillä vähän kinastellaan.

Utun hymy!

MARRASKUULUMISIA

Nuorimmat koirakot harjoittelee taluttamista ja koirat sievästi vieressä kulkemista...=)

Tässä minä Nelli ja mun tyypillisin tapa osallistua leipomiseen ja ruuanlaittoon. Änkään kaapin ja ihmisen väliin varpaiden lämmittimeksi.

Emäntä on ollut viikonlopun menossa ja jonku paperin kanssa se tänään kotiutu...

UUSI MUOTI

Tämä on meidän uusin luukki kaiken maailman pelastusliivien ja sukkien jälkeen. Ihka uudet pikkarit. Niistä kuitenkin lopulta luovuttiin, kun pesin itse niin ahkerasti että pikkarit pysy puhtaana.

Tänään aamulenkillä suuntasimme pitkästä aikaa kiville. Utu on alkanut käyttää valjaita ja emäntä on ollut niihin tosi tyytyväinen. 

Meitä on lenkillä pidetty nyt metsissä kiinni ihan varmuuden vuoksi, vaikka ihan kiltisti ollaan omalla pihalla irti pysytty. 

Nyt on havaittavissa vasta-vuoroista paimentamista ja toisen tapojen oikomista. Mitä on aika huvittavaakin seurata. Jos Nelli meinaa lähtä tontin liittymän suuntaan käy Utu hakemassa sen takasi.

Nellillä on tullut juoksun myötä vahva tarve ilmaista olevansa johtaja. Se nousemassa Utun selkään jatkuvasti. Onneksi Utu on sietänyt sitä hyvin, vaikka se tietää olevansa isompi, vahvempi ja nopeampi.

Nelli-neiti, kukkuloiden kuningas. Koirakaksikosta huimapäisempi.

Utusta taas tuntuu, että paikka ei ole ehkä ihan niin turvallinen. Se tulee mielellään alas. Mieluummin seuraa, kun menee edeltä korkealle. Itsesuojeluvaistoa löytyy.

SISARUKSET

Meistä on tullu oikeat siskokset joiden välillä on koko ajan pientä kilpailua, huolenpitoa ja ollaan kyllä aika painikaverit. Ollaan ihan toisillemme ihan ihanteellisia seurakoiria.

Jos Utu ei riittävän nopeesti tottele luoksetulo käskyä, meinaa Nelli lähtä paimentaan Utua. Utu ei oikeen näytä aina ymmärrätävän Nellin tarkotusta, vaan luulee sitä leikiksi.

Tässä juostaan taas kepin perässä.

KUULUMISIA

Moi! Tässä mää lötköttelen! Väsyttää. Mun hampaitakin kutisee ihan hirveesti. Yks hammas on irronnut. En tiiä nielasinko sen vai tippuko se jonnekkin. Lapsia harmittaa se ettei sitä voi laittaa nyt hammaskeijua ootteleen.

Auts! Nyt tuo kaveri tuli mun huoneeseen ja kehtas vielä mennä mun sänkyyn. En viihtiny nousta ni kiemurtelin näin kyleltään sanomaa että HOI! Se on mun peti!

Nelli, voisit siirtyä omaan petiin. Tässä yritän antaa pientä vihjettä...

Oma peti vallattu! Huomenna ois sitten rokotus ja viimenen pentukerho.

UTU 11 VIIKKOA

Mulla on paljon uusia taitoja. Oon niin iso, että pääsen hyppäämään sohvalle ihan ite. Lasten kanssa sitä välillä oikein leikitään. Otetaan vauhtia eteisestä asti ja sitte hyppy sohvalle. Ne on niin ilosia ku mää pääsen perässä. En mää kyllä nykyään tarvi es vauhtia. 

Aluksi musta tuntu tosi vaikeelta olla koko yö erossa perheenjäsenistä. Välillä emäntä tai isäntä kanto oman patjansa mun huoneen viereen, että saatiin jatkaa unia. 

Nyt on menny muutama yö kokonaan ilman ikävöintiä. Oon huomannu että ku herätyskello soi, ne aikoo nousta. Aamulla pittää päästä heti  syliin ja rapsutettavaksi. 

MEIDÄN OMA KOIRAKUISKAAJA

"Vauva pissalle", sanoi nuorin lauman ihmisjäsen. Oli pukenu siskon takin, eri pari kengät ja lapaset. Ihan ite. Täytyihän sitä sitten seurata.

Ollaan ihan kavereita, vaikka tuo tyttö on väliin vähän arvaamaton. Saattaa ottaa luut suusta ja antaa sitten Nellille. Välillä toisin päinkin, että fifty-fifty. 

Pikku jäsen matkii emäntää ja isäntää taitavasti. Nyt se potkas pallon mulle. Mää en ainakaan vielä niin kauheesti välitä palloista kuin Nelli. Käyn toki monesti tarkastaa kuinka pitkä roikku tuli.

Pallo ei enää innosta. Mitäs nyt?

Missä Utu? Meni pikkuselta hukkaa, mutta huutelu kuuluu tänne asti...

...matkassa ollaan.

Joskus tuntuu että täällä metässä meinaa olla kahelle koiralle vähän ahdasta.

KAVERUKSET

Tämä on mulle jo kasvattaja luota ihan tuttu juttu. Silti emäntä anto mun vähän haistella että mikäs kapine tämä suihku on. En mää niin kauheesti tykkää siitä mutta ei mua kuitenkaan pelota. Laumakaste alkakoon kerran on emännän mielestä tarpeen.

Oon ihan läpi märkä ja  olo tuntuu surkialta. Mut kasteltiin ensin ihan läpikotaisin. Sitten levitettiin shampoolaimennusta ja vaahdotettiin turkki. Ihan rauhassa ja perusteellisesti huuhdottiin kaikki aineet lopuksi pois.

Pesun jälkeen alkoi oikein ravistuttaa. Emäntä otti mut syliin ja kuivaili harsoihin. Kampaukset ja föönäilyt siihen päälle. Uuvuttava kauneusurakka. Kauheesti tuntui siltä, että täytyy kaivautua sohvaan nukkumaan.

Nyt kun me haistaan samalle, musta rupes tuntuu että meissä on jotakin yhteistä. Nellikään ei ihan kokoaika nuuhki mua. Tässä se hoksasi ihan ite kömpiä mun viereen kun nukahdin. Emäntää huvittaa mun tapa nukkua tällä tavalla pää alas roikkuen.

Yhdessä me nakerretaan luita...


ja tutkitaan pihaa.

UTUN TOINEN KOTIPÄIVÄ

En osannu yhtään arvata, että meille muuttaa tuollainen Pikku-Myy. Se on kyllä vielä ihan pieni pentu. Mutta musta tuntuu että se tietää kasvavansa suureksi ja vahvaksi. 

Tuo pikkumöykky on vieny palasen emännän sydämestä. Vähäsen meinaan olla mustasukkanen, mutta onneksi me molemmat saadaan kyllä rapsutuksia ja huomiota. 

Nyt se nukkuu ja emäntä pyysi mut sen viereen. Sillä on semmonen haukku että oon kyllä vähän varullaan. Jos se vaikka sattuu heräämään...

Tähän uuteen paikkaan alkaa tottua. Tästä on tullu mun lempparilelu. Se on niin littiä, että siitä saa hyvän otteen.

Ja paras juttu on kun emäntä kiskoo toisesta päästä.

Semmonen nuolaisu kuvassa, että luulis ruoan maistuvan sano mun emäntä. Väärässä se oli. Musta tuo liemi on hyvää. Turvonneet raksut saa oottaa uutta nälkää. Oon aika taitava juomaan pelkät lihaliemet.

Emäntä on valmistanut lihalientä keihauttamalla palan raakaa jauhelihaa vedessä. Sitten sitä lientä reilusti raksujen sekaan. Se toinen koira, Nelli ehti jo yhesti ruokavarkaisiin mun kupille. Emännästä se on huvittavaa, koska sille ei kyllä omasta kupista turvotetut raksut oo kelvannu.

Alussa luulin että tuon toisen koirankin nimi on Utu. Se nimittäin aina kiiruhtaa paikalle katsomaan kun mua kutsutaan. Taas se nuuhkii mua, että emäntä aatteli pestä meijät molemmat. Kasvattajan luona mietittiin näitä hajuasioita. Saman hajuset hyväksytään laumaan helpommin. 

Emännästä ja isännästä on aivan hullun kurisen näköstä kun mää oiken ryssäytän itteni mahallen näin.

Tästä pallosta tykkään minäkin. Emäntä on muutamia tulleita reikiä kursinut kasaan. Mutta hyvin on tämä Ikean pallo kestänyt Nellin pyöritystä ja koppeja.

Emännän kanssa juoksenneltiin pihametsässä. Aktiivisesti me ollaan käyty ulkona tarpeilla. Ihan muutama pissavahinko on ehtinyt sattua. Alussa oli vähän ovi hukassa mutta äkkiä kyllä huomasin mistä vessaan mennään.

Yks kuva musta saatiin otettuta jossa seison ja katson vielä kameraa kohti.

Äkkivilkasulla voi luulla mua pieneksi jääkarhun pennuksi. Semmosia täällä Iissä kävelee yhellä pihalla yhtenään.

Alan pikku hiljaa kotiutua. Ennää ei oo itkettäny. Yhesti kävin yöllä pissalla ja sitten en kyllä halunnut enää jäädä omaan huoneeseen. Emäntä otti näyttelyhäkin omaan sänkyyn ja siellä minä nukuskelin ihan reippaasti pitkälle aamuun.

Tänään huomasin että mun huoneessa on tuommonen valtava sohva ja siinäkin on ihan kiva nukkua.

UTU MUUTTAA UUTEEN KOTIIN

Tässä istun viimestä kertaa kasvattajan portailla. Matkustan kohta autolla uuteen kotiin Iihin. En yhtään ymmärtäny etten tänään pääse tänne tuttuun pentukotiin takas.

Automatka tuntui musta tosi pitkälle. Istuin emännän sylissä koko matkan. Välillä vähän itkettikin. 

Tuon toisen koiran näin kääntöpaikalla eka kerran. Se oli niin vauhissa että hyppi hihnassa pystyasentoon. Mua vähän hirvitti semmonen innokkuus. Kyllä se rauhottu vähän kun sai mun pyllyn nuuskittua. Sitten mentiin sisälle. Sisälläkin se kulki perässä ja haisteli.

Eteisessä tuntui kuin siellä oisi ollut muitakin tuttuja. Kattelin kyllä tosi tarkkaan koko talon läpi. Uusi emäntä ihmetteli miten rohkea pentukoira olen.

Se toinen koira tuli vähän taas hasteleen. En tiiä vielä olisinko kaveri. Mulla vähän meinaa ärsyttää kun se kulkee perässä joka paikkaan.

Sitten se toinen koira sano mulle että jos se määräis. Mutta kattokaa sen ilmettä, kun mää haukahan kovasti. Kyllä se heti päästi irti ja katteli korvat luimussa kauempaa.

Nyt mua jo vähän väsyttää, mutten oikein tiedä tohtisinko nukkua.

Uus emäntä vei mut omaan huoneeseen. Kyllä mua alko siellä vähän taas itkettää. Emäntä arveli että emo ja muut pentuset taisi tulla mieleen. Mutta pienen sylittelyn ja silittelyn jälkeen uni tuli.

Pikku unien jälkeen jatkuu talon tutkiminen. Siltä toiselta koiralta löytyy kaikkea kivaa. Eikä se oo moksiskaa vaikka määki vähän kokeilen.

Jäin nukkuu nokosia omaan huoneeseen, kun emäntä ja isäntä kävi hakemassa muut laumanjäsenet päiväkodista kotiin. Sitten alkoi taas tutustelu.

Istun ihan nätisti sylissä

Sitten emäntä vei mut taas omaan huoneeseen lepäämään. Siellä oli niin tutun hajunen lelu, että piti vähän taas itkeä.