LEIKKIMISTÄ JA NAUTISKELUA

Emäntä anto luut meille. Musta näyttää aina Nellin luu paremmalta. Jos oikein isosti haukkus ja ottas sen pois. Emäntä alkaa murista mulle ku meen härnään Nelliä.

Ai, ai, kun on hyvää!

Samassa lelussa hampaat kiinni.

Mun lempi tuoli. Tänne pääsee ihan sisälle asti. Meen piiloon ja  kun emäntä ei huomaa jyrsin tuolia.

Ossaan mää istuakki tässä ihan oikein. Vaikka tuoli meinaa välillä keinahdella.

MEIDÄN OMA KOIRAKUISKAAJA

"Vauva pissalle", sanoi nuorin lauman ihmisjäsen. Oli pukenu siskon takin, eri pari kengät ja lapaset. Ihan ite. Täytyihän sitä sitten seurata.

Ollaan ihan kavereita, vaikka tuo tyttö on väliin vähän arvaamaton. Saattaa ottaa luut suusta ja antaa sitten Nellille. Välillä toisin päinkin, että fifty-fifty. 

Pikku jäsen matkii emäntää ja isäntää taitavasti. Nyt se potkas pallon mulle. Mää en ainakaan vielä niin kauheesti välitä palloista kuin Nelli. Käyn toki monesti tarkastaa kuinka pitkä roikku tuli.

Pallo ei enää innosta. Mitäs nyt?

Missä Utu? Meni pikkuselta hukkaa, mutta huutelu kuuluu tänne asti...

...matkassa ollaan.

Joskus tuntuu että täällä metässä meinaa olla kahelle koiralle vähän ahdasta.

PÄIVÄPEUHU LUMESSA

Me ketut päästiin luonnonvaloon kävelylle ja lumipeuhuun.

Emännän mieleen tuli se sanonta majakka ja perävaunu. Tässä tapauksessa majakka ja perävaunut. 

Hei! Sun suu haisee hyvälle. Taisit ottaa vähän evästä välissä.

Harvennettaa porukalla tätä pajukkoa. Eipä oo sitte kesällä nii iso homma ku alottaa ajoissa.

Kettu lumessa ja...


lumi ketussa.

KOTIKASVATUS

Oon jo tottunut tähän laumaan ja Nelliin. Ensimmäiset päivät meni ihan siinä sopeutuessa. Kävin toki ulkona tarpeilla. Olin kasvattajan luona jo oppinut sellaiset vessa-asiat. Uskomattoman hyvin ne on emännän mielestä täällä uudessa kodissakin sujuneet. Ihan pari pientä pissavahinkoa vaan sattunu.

Nyt emäntä on alkanu multa vaatiin uusia juttuja. Istua täytyy ennen kun saan ruoan. Ihan helppo juttu. Emäntä nostaa vaan vähän kuppia ylöspäin niin mulla läsähtää takapuoli permantoon. 

Istu, selvähän se!

Selällään olemisesta en tykkää. Tullee ihan suojaton olo. Emäntä vaan laittaa mua joka päivä selälleen ja silittelee mahasta. Aina alussa pyristelen vastaan. Mutta lopulta tyydyn tilanteeseen. Ei auta ku se on niin jääräpää tuo mun emäntä. Sen mielestä se on hyvä käsittelyharjotus, johon mun on vaan totuttava. 

Ihan alusta asti oon harjotellut ihan pieniä hetkiä yksin oloa. Välillä kyllä tuntuu että hirvittää kun ketään ei näy. Mutta ei se pikku hetkikään enää niin pahalta tunnu kuin alussa. Ylen kanavaa kuunnellessa aika livahtaa välillä ihan siivillä.

Kyllä mua huudellaan nimelläkin ihan ja välillä joku huutaa tänne. Aina saan kyllä rapsutuksia. Silloin kun emäntä kaivaa taskusta raksuja täytyy juosta ja vauhdilla. Silloin Nellikin tulee jakamaan saalista. Nopein saa ensin. 

Kovasti emäntä yrittää tuojotella mua silmiin. Jos satun kattomaan takas se kehuu mua kauheesti. 

KAVERUKSET

Tämä on mulle jo kasvattaja luota ihan tuttu juttu. Silti emäntä anto mun vähän haistella että mikäs kapine tämä suihku on. En mää niin kauheesti tykkää siitä mutta ei mua kuitenkaan pelota. Laumakaste alkakoon kerran on emännän mielestä tarpeen.

Oon ihan läpi märkä ja  olo tuntuu surkialta. Mut kasteltiin ensin ihan läpikotaisin. Sitten levitettiin shampoolaimennusta ja vaahdotettiin turkki. Ihan rauhassa ja perusteellisesti huuhdottiin kaikki aineet lopuksi pois.

Pesun jälkeen alkoi oikein ravistuttaa. Emäntä otti mut syliin ja kuivaili harsoihin. Kampaukset ja föönäilyt siihen päälle. Uuvuttava kauneusurakka. Kauheesti tuntui siltä, että täytyy kaivautua sohvaan nukkumaan.

Nyt kun me haistaan samalle, musta rupes tuntuu että meissä on jotakin yhteistä. Nellikään ei ihan kokoaika nuuhki mua. Tässä se hoksasi ihan ite kömpiä mun viereen kun nukahdin. Emäntää huvittaa mun tapa nukkua tällä tavalla pää alas roikkuen.

Yhdessä me nakerretaan luita...


ja tutkitaan pihaa.

UTUN TOINEN KOTIPÄIVÄ

En osannu yhtään arvata, että meille muuttaa tuollainen Pikku-Myy. Se on kyllä vielä ihan pieni pentu. Mutta musta tuntuu että se tietää kasvavansa suureksi ja vahvaksi. 

Tuo pikkumöykky on vieny palasen emännän sydämestä. Vähäsen meinaan olla mustasukkanen, mutta onneksi me molemmat saadaan kyllä rapsutuksia ja huomiota. 

Nyt se nukkuu ja emäntä pyysi mut sen viereen. Sillä on semmonen haukku että oon kyllä vähän varullaan. Jos se vaikka sattuu heräämään...

Tähän uuteen paikkaan alkaa tottua. Tästä on tullu mun lempparilelu. Se on niin littiä, että siitä saa hyvän otteen.

Ja paras juttu on kun emäntä kiskoo toisesta päästä.

Semmonen nuolaisu kuvassa, että luulis ruoan maistuvan sano mun emäntä. Väärässä se oli. Musta tuo liemi on hyvää. Turvonneet raksut saa oottaa uutta nälkää. Oon aika taitava juomaan pelkät lihaliemet.

Emäntä on valmistanut lihalientä keihauttamalla palan raakaa jauhelihaa vedessä. Sitten sitä lientä reilusti raksujen sekaan. Se toinen koira, Nelli ehti jo yhesti ruokavarkaisiin mun kupille. Emännästä se on huvittavaa, koska sille ei kyllä omasta kupista turvotetut raksut oo kelvannu.

Alussa luulin että tuon toisen koirankin nimi on Utu. Se nimittäin aina kiiruhtaa paikalle katsomaan kun mua kutsutaan. Taas se nuuhkii mua, että emäntä aatteli pestä meijät molemmat. Kasvattajan luona mietittiin näitä hajuasioita. Saman hajuset hyväksytään laumaan helpommin. 

Emännästä ja isännästä on aivan hullun kurisen näköstä kun mää oiken ryssäytän itteni mahallen näin.

Tästä pallosta tykkään minäkin. Emäntä on muutamia tulleita reikiä kursinut kasaan. Mutta hyvin on tämä Ikean pallo kestänyt Nellin pyöritystä ja koppeja.

Emännän kanssa juoksenneltiin pihametsässä. Aktiivisesti me ollaan käyty ulkona tarpeilla. Ihan muutama pissavahinko on ehtinyt sattua. Alussa oli vähän ovi hukassa mutta äkkiä kyllä huomasin mistä vessaan mennään.

Yks kuva musta saatiin otettuta jossa seison ja katson vielä kameraa kohti.

Äkkivilkasulla voi luulla mua pieneksi jääkarhun pennuksi. Semmosia täällä Iissä kävelee yhellä pihalla yhtenään.

Alan pikku hiljaa kotiutua. Ennää ei oo itkettäny. Yhesti kävin yöllä pissalla ja sitten en kyllä halunnut enää jäädä omaan huoneeseen. Emäntä otti näyttelyhäkin omaan sänkyyn ja siellä minä nukuskelin ihan reippaasti pitkälle aamuun.

Tänään huomasin että mun huoneessa on tuommonen valtava sohva ja siinäkin on ihan kiva nukkua.

UTU MUUTTAA UUTEEN KOTIIN

Tässä istun viimestä kertaa kasvattajan portailla. Matkustan kohta autolla uuteen kotiin Iihin. En yhtään ymmärtäny etten tänään pääse tänne tuttuun pentukotiin takas.

Automatka tuntui musta tosi pitkälle. Istuin emännän sylissä koko matkan. Välillä vähän itkettikin. 

Tuon toisen koiran näin kääntöpaikalla eka kerran. Se oli niin vauhissa että hyppi hihnassa pystyasentoon. Mua vähän hirvitti semmonen innokkuus. Kyllä se rauhottu vähän kun sai mun pyllyn nuuskittua. Sitten mentiin sisälle. Sisälläkin se kulki perässä ja haisteli.

Eteisessä tuntui kuin siellä oisi ollut muitakin tuttuja. Kattelin kyllä tosi tarkkaan koko talon läpi. Uusi emäntä ihmetteli miten rohkea pentukoira olen.

Se toinen koira tuli vähän taas hasteleen. En tiiä vielä olisinko kaveri. Mulla vähän meinaa ärsyttää kun se kulkee perässä joka paikkaan.

Sitten se toinen koira sano mulle että jos se määräis. Mutta kattokaa sen ilmettä, kun mää haukahan kovasti. Kyllä se heti päästi irti ja katteli korvat luimussa kauempaa.

Nyt mua jo vähän väsyttää, mutten oikein tiedä tohtisinko nukkua.

Uus emäntä vei mut omaan huoneeseen. Kyllä mua alko siellä vähän taas itkettää. Emäntä arveli että emo ja muut pentuset taisi tulla mieleen. Mutta pienen sylittelyn ja silittelyn jälkeen uni tuli.

Pikku unien jälkeen jatkuu talon tutkiminen. Siltä toiselta koiralta löytyy kaikkea kivaa. Eikä se oo moksiskaa vaikka määki vähän kokeilen.

Jäin nukkuu nokosia omaan huoneeseen, kun emäntä ja isäntä kävi hakemassa muut laumanjäsenet päiväkodista kotiin. Sitten alkoi taas tutustelu.

Istun ihan nätisti sylissä

Sitten emäntä vei mut taas omaan huoneeseen lepäämään. Siellä oli niin tutun hajunen lelu, että piti vähän taas itkeä.