LELLITTELYÄ

Lähtörapsutukset pikku neidiltä.

Possun korva, yksi herkullisimmista hetkistä.

LUNTA!

Lunta! Lunta! Lunta! Mun mieli puhaa on hyppiä kiinni lumipalloja. Ei haittaa vaikka turkki ja kuononpää ois ihan lumessa. 

Tutut tuoksut löytyy lumen alta. Harmiksi ei ehditty kuin hetki nauttia lumesta, kun se suli jo pois. Uutta ootetaan innokkaasti.

Isäntä kävi meidän kanssa kunnon rapalenkin pururadalla. Sen jälkeen emäntä pesasi enimpiä hiekkoja. Sitten yritettiin hieman ottaa mittoja. Siltä se vaikuttaa että Utun säkäkorkeus alkas nyt olla 44 cm.

  

LUITA JA LEIKKEJÄ

Uusin herkku, joka maistuu, on naudan mahalla täytetty luu. Luita ja possunkorvia me syödään aina olkkarin matolla.

Saatiin myös uusia leluja. Possu ja lintu. Niillä on hartaasti leikitty. Musta on ihan kiva pureskella possua. Sitte vois pöyriä selällään possu suussa.

Leluja voi vähän ravistella ja sitten heittää kuonolla jonkin matkan päähän ihan sitä varten, että voi tehdä yllätyshyökkäyksen.

Nelli seuraa ja ottaa oppia itsenäisistä leikkitavoista. 

Hei! Löydätkö mut kuvasta?

Oon piilossa täällä. =)

AAMULENKILLÄ

Huomenta! Tässä sitä odotellaan valjaat päällä lähtöä. Ja ennen kaikkea lupaa ottaa nami.

Ihanan kirpeä pikku pakkanen. Lika ei tartu tassuihin ja heinikossa on mukava juoksennella...

ja tuoksutella...

Kaikki samat paikat kolutaan ihan peräkanaa.

RENGAS JA MUITA UUSIA KÄSKYJÄ

Mitä se emäntä nyt touhuilee. Utu on pyydetty viereen odottamaan lähtöä käskyä, joka on rengas.

Sitten kovaa kyytiä hyppy renkaan läpi ja takaisin emännän luo hakemaan herkkua.

Tälläistä uutta harjoitusintoa saatiin katselemalla koiramestareita.

Oman vuoron odottamista on myös harjoiteltu "paikka" käskyn avulla. Utu osaa jo odottaa pienen ajan, mutta Nellille ei vielä tahdo mennä jakeluun että käsky joka tulee paikka sanan jälkeen ei ole annettu sille vaan Utulle.

Lenkkitreenistä tarttui mukaan käsky "laita", joka on osoittautunut käteväksi, kun koira innostuu vastaan tulevasta koirasta tai kissasta.

UUSI MUOTI

Tämä on meidän uusin luukki kaiken maailman pelastusliivien ja sukkien jälkeen. Ihka uudet pikkarit. Niistä kuitenkin lopulta luovuttiin, kun pesin itse niin ahkerasti että pikkarit pysy puhtaana.

Tänään aamulenkillä suuntasimme pitkästä aikaa kiville. Utu on alkanut käyttää valjaita ja emäntä on ollut niihin tosi tyytyväinen. 

Meitä on lenkillä pidetty nyt metsissä kiinni ihan varmuuden vuoksi, vaikka ihan kiltisti ollaan omalla pihalla irti pysytty. 

Nyt on havaittavissa vasta-vuoroista paimentamista ja toisen tapojen oikomista. Mitä on aika huvittavaakin seurata. Jos Nelli meinaa lähtä tontin liittymän suuntaan käy Utu hakemassa sen takasi.

Nellillä on tullut juoksun myötä vahva tarve ilmaista olevansa johtaja. Se nousemassa Utun selkään jatkuvasti. Onneksi Utu on sietänyt sitä hyvin, vaikka se tietää olevansa isompi, vahvempi ja nopeampi.

Nelli-neiti, kukkuloiden kuningas. Koirakaksikosta huimapäisempi.

Utusta taas tuntuu, että paikka ei ole ehkä ihan niin turvallinen. Se tulee mielellään alas. Mieluummin seuraa, kun menee edeltä korkealle. Itsesuojeluvaistoa löytyy.

KARVANLÄHTÖAIKA

Lähdettiin tutusteleen isännän uusiin työympyröihin ja tehtiin retki vedenpuhdistamolle.

Tässä sitä ollaan ihan puti puhtaana. Karva on alkanut pölistä ennen kuin turkki on vielä ehtinyt täyteen loistoonsa.

Ensimmäistä kiima-aikaa ollaan kovasti ooteltu, mutta toistaiseksi ei oo näkyny sen suuntaisia merkkejä. 

Koirien terassikausi on vasta aluillaan. Terassi on näköalojen ja viileyden vuoksi erittäin suosittu paikka. Utu on ottanut aurinkotuolin omakseen. Siinä se katselisi lasten touhuja loputtomiin ja välillä ottaa torkut.