KOTIKASVATUS

Oon jo tottunut tähän laumaan ja Nelliin. Ensimmäiset päivät meni ihan siinä sopeutuessa. Kävin toki ulkona tarpeilla. Olin kasvattajan luona jo oppinut sellaiset vessa-asiat. Uskomattoman hyvin ne on emännän mielestä täällä uudessa kodissakin sujuneet. Ihan pari pientä pissavahinkoa vaan sattunu.

Nyt emäntä on alkanu multa vaatiin uusia juttuja. Istua täytyy ennen kun saan ruoan. Ihan helppo juttu. Emäntä nostaa vaan vähän kuppia ylöspäin niin mulla läsähtää takapuoli permantoon. 

Istu, selvähän se!

Selällään olemisesta en tykkää. Tullee ihan suojaton olo. Emäntä vaan laittaa mua joka päivä selälleen ja silittelee mahasta. Aina alussa pyristelen vastaan. Mutta lopulta tyydyn tilanteeseen. Ei auta ku se on niin jääräpää tuo mun emäntä. Sen mielestä se on hyvä käsittelyharjotus, johon mun on vaan totuttava. 

Ihan alusta asti oon harjotellut ihan pieniä hetkiä yksin oloa. Välillä kyllä tuntuu että hirvittää kun ketään ei näy. Mutta ei se pikku hetkikään enää niin pahalta tunnu kuin alussa. Ylen kanavaa kuunnellessa aika livahtaa välillä ihan siivillä.

Kyllä mua huudellaan nimelläkin ihan ja välillä joku huutaa tänne. Aina saan kyllä rapsutuksia. Silloin kun emäntä kaivaa taskusta raksuja täytyy juosta ja vauhdilla. Silloin Nellikin tulee jakamaan saalista. Nopein saa ensin. 

Kovasti emäntä yrittää tuojotella mua silmiin. Jos satun kattomaan takas se kehuu mua kauheesti.