keskiviikko 15. tammikuuta 2014

MEIDÄN OMA KOIRAKUISKAAJA

"Vauva pissalle", sanoi nuorin lauman ihmisjäsen. Oli pukenu siskon takin, eri pari kengät ja lapaset. Ihan ite. Täytyihän sitä sitten seurata.

Ollaan ihan kavereita, vaikka tuo tyttö on väliin vähän arvaamaton. Saattaa ottaa luut suusta ja antaa sitten Nellille. Välillä toisin päinkin, että fifty-fifty. 

Pikku jäsen matkii emäntää ja isäntää taitavasti. Nyt se potkas pallon mulle. Mää en ainakaan vielä niin kauheesti välitä palloista kuin Nelli. Käyn toki monesti tarkastaa kuinka pitkä roikku tuli.

Pallo ei enää innosta. Mitäs nyt?

Missä Utu? Meni pikkuselta hukkaa, mutta huutelu kuuluu tänne asti...

...matkassa ollaan.

Joskus tuntuu että täällä metässä meinaa olla kahelle koiralle vähän ahdasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti