perjantai 3. tammikuuta 2014

UTUN TOINEN KOTIPÄIVÄ

En osannu yhtään arvata, että meille muuttaa tuollainen Pikku-Myy. Se on kyllä vielä ihan pieni pentu. Mutta musta tuntuu että se tietää kasvavansa suureksi ja vahvaksi. 

Tuo pikkumöykky on vieny palasen emännän sydämestä. Vähäsen meinaan olla mustasukkanen, mutta onneksi me molemmat saadaan kyllä rapsutuksia ja huomiota. 

Nyt se nukkuu ja emäntä pyysi mut sen viereen. Sillä on semmonen haukku että oon kyllä vähän varullaan. Jos se vaikka sattuu heräämään...

Tähän uuteen paikkaan alkaa tottua. Tästä on tullu mun lempparilelu. Se on niin littiä, että siitä saa hyvän otteen.

Ja paras juttu on kun emäntä kiskoo toisesta päästä.

Semmonen nuolaisu kuvassa, että luulis ruoan maistuvan sano mun emäntä. Väärässä se oli. Musta tuo liemi on hyvää. Turvonneet raksut saa oottaa uutta nälkää. Oon aika taitava juomaan pelkät lihaliemet.

Emäntä on valmistanut lihalientä keihauttamalla palan raakaa jauhelihaa vedessä. Sitten sitä lientä reilusti raksujen sekaan. Se toinen koira, Nelli ehti jo yhesti ruokavarkaisiin mun kupille. Emännästä se on huvittavaa, koska sille ei kyllä omasta kupista turvotetut raksut oo kelvannu.


Alussa luulin että tuon toisen koirankin nimi on Utu. Se nimittäin aina kiiruhtaa paikalle katsomaan kun mua kutsutaan. Taas se nuuhkii mua, että emäntä aatteli pestä meijät molemmat. Kasvattajan luona mietittiin näitä hajuasioita. Saman hajuset hyväksytään laumaan helpommin. 



Emännästä ja isännästä on aivan hullun kurisen näköstä kun mää oiken ryssäytän itteni mahallen näin.

Tästä pallosta tykkään minäkin. Emäntä on muutamia tulleita reikiä kursinut kasaan. Mutta hyvin on tämä Ikean pallo kestänyt Nellin pyöritystä ja koppeja.

Emännän kanssa juoksenneltiin pihametsässä. Aktiivisesti me ollaan käyty ulkona tarpeilla. Ihan muutama pissavahinko on ehtinyt sattua. Alussa oli vähän ovi hukassa mutta äkkiä kyllä huomasin mistä vessaan mennään.

Yks kuva musta saatiin otettuta jossa seison ja katson vielä kameraa kohti.

Äkkivilkasulla voi luulla mua pieneksi jääkarhun pennuksi. Semmosia täällä Iissä kävelee yhellä pihalla yhtenään.

Alan pikku hiljaa kotiutua. Ennää ei oo itkettäny. Yhesti kävin yöllä pissalla ja sitten en kyllä halunnut enää jäädä omaan huoneeseen. Emäntä otti näyttelyhäkin omaan sänkyyn ja siellä minä nukuskelin ihan reippaasti pitkälle aamuun.

Tänään huomasin että mun huoneessa on tuommonen valtava sohva ja siinäkin on ihan kiva nukkua.

2 kommenttia:

  1. Kyllä se tästä. Nelli jo kovasti oottelee että miks tuo toinen vähä väliä nukkuu. Nellin mielestä on aivan epistä että Utu saa ruokaa monesti päivässä ja se ite vaan kahesti.

    VastaaPoista