 |
Tänä aamuna oli mukava pieni pakkanen. Heti kun pisti kuonon eka kertaa ulos, tuli emännällekkin sellanen fiilis että nyt täytys päästä mettään. Niinpä me hypättii autoon ja ajettiin Illinsaaren hiihtomajalle. Juoksentelin ihan vapaana, kun taaskaan siellä ei ollu ketään muutakun me. Ihan autio paikka. Ihan hyvä vaan.
Tuo vapaus on meidän välinen luottokysymys. Pysyn aina siinä emännän lähituntumassa ilman ohjausta. Joskus juoksen vähän eelle ja käännyn katsomaan pysyykö emäntä mukana. Sitähän joutuu vähän väliä oottelee. Täytyy kyllä sanoa, että kyllä tuo emäntä väliin jaksaa juostakki. Tarkotus ois sen kuntoa vähän alkaa treenauttaa.
On se kyllä väliin niinki, että joku tuoksu houkuttaa mut nuuskimaan ja jään oikein tutkaileen sitä paikkaa. Sitte mää vähän joudun spurttaan että saan emännän kiinni.
Tällä kertaa emäntä kuitenki otti nakin paloja mukaan ja tehtiin lenkillä luoksetuloharjoituksia.
|
 |
| "Metsä on koiran toinen koti." Tämmösen lausahduksen emäntä joskus on lukenu jostain. Musta tuntuu että tuo lause on ajateltu ihan koiran sydämestä asti. |
 |
Pysähdyn ja kuuntelen. Jokin vaisto herää.
Tarkkaavaisena astun muutamia askeleita kerrallaan. Pysähdyn taas hetkeksi.
 |
 |
| Metsäntaika on lumonnut meidät. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti